Ihmeellinen intuitio ja väärässä olemisen taide

Olen päässyt seuraamaan kiehtovaa kansalaiskeskustelua eräällä tamperelaisella hyvätuloisella asuinalueella, jota kommentoin nyt yksityisajattelijana – en vanhempainyhdistyksen edustajana.  Keskustelu on liittynyt lähikoulun remontin ajaksi oppilaille osoitettuun väistökouluun, jonka seurauksena koulumatka-aika on pidentynyt päivässä reilulla tunnilla. Yli tunnin koulumatka on monen pirkanmaalaisen lapsen arkipäivää. Mielenkiintoni on vanginnut somessa käydyn keskustelun tavaton kiivaus.

Ahdistus kulminoituu hakaristiin, mutta ongelma jää

Neljä kuukautta ulkomailla alueella, jossa julmasta sodasta on kulunut 20 vuotta – kuten meillä 100 vuotta – saa Suomen uutiset ja murheet näyttämään erikoisilta. Toki rehellisesti pirun tärkeiltä tietysti suomalaisille, sillä rehellisiä ovat edelleen muun muassa meikäläisen YLEn uutiset, vakavia, vakavalla naamalla tehtyjä.

Katoaako potilas tietoverkkoihin

Digitalisaation mantraa on viime vuosina hoettu uuvuksiin asti. Lääkärit ovat turhautuneita, kun tietokoneet syövät ajan potilailta. Mutta kuinka käy potilas-lääkärisuhteen? Sähköisistä asiakirjoista on toivottu terveydenhuollon integraatiota, mutta onko asiassa käymässä päivastoin. Jos potilas pirstoutuu tietoverkkoon, kuka silloin integroi?

Akanvirtaa Kemijoella?

Joskus small talk osuu alueille, jotka jäävät vaivaamaan mieltä ja herättävät halun perehtyä: miten niin, eikö vesivoiman lisärakentamisesta olekaan luovuttu? Patoja alettukaan purkaa?