KK

Kasvoton korruptio

Anja Salmi

#rohkeatekija

Korruptio on sosiaalinen voima, joka uhkaa kaikkia monimutkaisia vuorovaikutusjärjestelmiä. Ajatushautomo Ryhmien ja yhteiskuntien dynamiikka tutkii parhaillaan hankkeessaan, kuinka oppia tunnistamaan, paljastamaan sekä pysäyttämään korruptio erityisesti poliittisissa organisaatioissa, ja välittää kertyviä oivalluksia suomalaisille vaikuttajille.

Arviolta 170 000 korruptiota kuvaavaa taloudellista analyysia on julkaistu vuosien 1984-1995 aikana.  Ilmiötä lähestytään sen tuntomerkkejä kuvaamalla, yksittäistapauksia analysoimalla ja laskemalla kustannuksia. Tarkasteluista puuttuu lähes kokonaan ryhmäilmiöiden vaikutuksen ja inhimillisten tunteiden osuus. Ajatushautomomme näkemys on, että korruption pohjana ovat ryhmässä vaikuttavien psykologisten puolustusmekanismien paineessa muotoutuvat, rajattuun havaintoaineistoon perustuvat ja keskenään ristiriitaiset käsitykset organisaation perustehtävästä. Siksi lähtökohtamme on organisaatioiden toiminta ryhmäilmiöiden kannalta.

Transparency International ˗järjestö määrittelee korruption toiminnaksi, jossa ”luottamukseen perustuvaa valtaa käytetään väärin yksityisen hyvän edistämiseen” (2009).

Inhimillisen elämän täyttymys edellyttää, että toimija kokee oman toimintansa mielekkääksi. Määritelmässä korruptoituneen toiminnan tavoite on toteuttaa ihmisen omaa etua. Tällainen toiminta ei kuitenkaan tuota mielekkyyden kokemusta vaan alkaa vääristää koko yhteisön sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Tämä on sitä todennäköisempää mitä enemmän yksityisiin tavoitteisiin pääseminen edellyttää poikkeuksia instituutioiden toiminnassa ja talouden mekanismeissa. Korruptio edellyttää sekä oikeusjärjestelmän että yhteisöllisen moraalin ja sääntöjen venyttämistä tai rikkomista. Pidämme korruptiota pohjimmiltaan inhimillisiä arvoja tuhoavana hyökkäyksenä totuutta ja rehellisyyttä vastaan (Sher 2013).

Korruptiotutkimusten lähtökohtia

Korruptiota on tarkasteltu meso- ja makrotason ilmiönä (Dimant 2013), kehitysmaiden mikrotason esimerkein (Olken & Pande 2012), yksittäistapauksista yleistyksiin etenevillä sekä ’bottom-up’ metodologioilla (Pinto, Leana & Pil 2008). On selvitetty, onko kyseessä yksilö- vai organisaatiotason ilmiö (Thomson 2013), mutta ei ole kyetty kartoittamaan tarkasti korruption laajuutta, sen yhteiskunnallisia kustannuksia eikä korruptoituneeseen käyttäytymiseen altistavia muuttujia.

Kun korruptiosta muokkautuu organisaatioissa osa hyväksyttävää toimintatapaa sosialisaatioprosessien kautta (Misangyi, Weaver ja Elms, 2008) on jaettuna oletuksena, että korruptoivat käytännöt ovat järkeviä ja oikeutettuja. Epäselväksi jää, miksi ihmiset ovat valmiita mukautumaan normien rikkomiseen, omaksumaan väärin tekemisen osaksi yhteistä toimintatapaa ja alistumaan korruptoivaan käyttäytymiseen. Korruptio on antropologien (Nuijten & Anders 2007) mukaan sosiaalinen prosessi organisaation jäsenten ja ympäristön toimijoiden välillä, mutta he eivät kuvaa millaiset vuorovaikutukset ovat herkkiä vääristymään.

Meillä on aina toimittu näin

Korruptio rikkoo yhteiskunnallista vakautta ja sosiaalista merkitystä ylläpitäviä – oikeudellisia, moraalisia ja sosiaalisia instituutioita edustavia normeja (Scott 1995). Misangyi, Weaver ja Elms (2008) käyttävät korruption ja muutoksen välisen suhteen kuvaamiseen esimerkkejä kehittyvien talouksien siirtymävaiheista, entisen itäblokin maiden talouksista ja Britannian terveydenhuoltouudistuksesta. Myös Doig (1997) yhdistää korruptoitumisen organisaation sisäiseen ja ympäristön muutokseen. Hän ei kuitenkaan kuvaa, mitkä organisaation elementit eivät jousta tai ole riittävän resilienttejä, jotta ne voisivat adaptoitua eivätkä korruptoituisi?

Lisääntyvässä määrin, Zietsman ja Toubianan (2018) tavoin kuvataan emootioiden merkitystä instituutioiden toiminnassa ja muutoksissa. Practice teoriaa rakentava Tsoukas (2018) kuvaa tottumuksen (habituation) vaikutusta ihmisen taipumukseen kehittää moraalista ja tunneherkkyyttä. Vaikka yksilöllisten tunteiden merkitys tunnustetaan, tutkimukset eivät tarkastele ryhmätunteita, jotka ohjaavat yksilön käyttäytymistä organisaatioissa, ei hyödynnetä ryhmien käsitettä eikä niiden roolia sosiaalisessa toiminnassa.

Organisaation perustehtävä

Jokainen jotain yhdessä sovittua perustehtävää toteuttamaan luotu organisaatio on yhteenliittymä, joka on saanut alkunsa ja pysyy koossa sekä tietoisesti laadittujen että tiedostamattomien sosiaalisten sopimusten varassa (Long, 2008). Tavoitteenamme on paljastaa organisatoristen rakenteiden alla ja ohella vaikuttavat perustavanlaatuiset mekanismit, jotka ohjaavat ihmisryhmien toimintaa systeemisinä kokonaisuuksina (Bion 1961).

Psykodynaamisesta perspektiivistä katsoen voidaan olettaa, että korruptoituneet organisaatiot ovat menettäneet tarkoituksensa ytimen ja kyvyn hallita rajojaan. Paranoidinen syntipukkien etsiminen vähentää yksilöiden kykyä korjata korruptiota pilliin puhaltamisen avulla (Kenny 2014). Systeemien psykodynamiikka sijoittaa korruption organisatoristen rakenteiden rooleihin ja rajoihin ja yksilöiden valenssiin heidän osallistuessaan koko ryhmän group-as-a-whole puolesta korruptiiviseen toimintaan. Sher (2013) kirjoittaa Bionin (1961) group-as-a-whole idean perustuvan yksilöiden intrapsyykkisen dynamiikan kokoamiseen ja linkittämiseen yhteen henkilöön. Yksilön alttiutta vastaanottaa jokin nimenomainen ’tunne-rooli’ representaatio vastaa yksilön intrapsyykkistä maailmaa ja tätä Bion (1961) nimittää valenssiksi.  Korruptiivisiin tiloihin johtaa linkittämisen koordinaatio sekä organisaation strukturaaliset elementit kuten organisaation tehtävä ja se, miten rooleja jaetaan (Sher 2013).

Sokean silmän kääntäminen

Muutokseen sopeutuminen on avainkysymys organisatoristen roolien ja rajojen hallitsemisessa (Obholzer & Roberts 1994). Yksilö ryhmässä ja organisaatiossa toimii aina ’group-as-a-whole’-ssa kollektiivisten ryhmätunteiden alaisuudessa ja hänen on siitä syystä vaikea havaita korruptiota, joka usein tuntuu ’normaalilta’ (Lawrence 2008).

Vaikka voimmekin jäljittää korruption ’sääntöjen venyttämisestä’, ei kyse ole ainoastaan alueisiin tai organisatorisiin rooleihin liittyvistä rajoista, vaan myös niistä rajoista, jotka ovat olemassa kuvitellun ja todellisen välissä (Baudrillard 1994). Hoggett (2008) kuvaa siitä, kuinka poliittinen eliitti uskoo itse luomaansa illuusioon ilmastonmuutoksen vähentämisessä. 

Korruptoituneissa organisaatioissa eletään kaksoistodellisuutta, jossa jäsenet samanaikaisesti tietävät ja eivät tiedä. Sher (2013) yhdistää tämän vihaan ja varhaisiin kehitysvaiheisiin. Hoggett liittää sen Winnicottin (1990) lapsen varhaiseen kehitykseen liittyvään false käsitteeseen. Sen ’as-if -ulottuvuus voi auttaa meitä ymmärtämään kuinka todellisuus voi olla samanaikaisesti havaittu ja kielletty’ (Hoggett 2008).

Onko tehottomuus laitonta?

Fotaki (2021) ehdottaa, että systemaattinen poikkeaminen organisaation tarkoituksesta muodostaa oman korruptiomuotonsa erityisesti silloin, kun se koskee julkista intressiä ja rahoitusta. Psykoanalyyttisessä kirjallisuudessa organisaation ydintarkoitukseen viitataan ilmaisulla perustehtävä. Obholzer ja Roberts’ (1994) kysyvät onko tämä käsite liian yksinkertainen mutta ylistävät sen käyttökelpoisuutta pääteltäessä, mitä korruptoituneessa organisaatiossa tapahtuu?

Obholzer ja Roberts (1994) viittaavat myös Bionin käsitteisiin avoimista ja suljetuista systeemeistä. Avoimet systeemit on erotettu ympäristöstään läpäisevillä rajoilla, joiden hallitseminen on keskeistä organisaation toiminnalle. On välttämätöntä, että avoimen systeemin sisäpuolen ja tämän systeemin ympäristön välillä tapahtuu vaihtoa. Jos näin ei ole, systeemi jumiutuu suljetuksi, ja näivettyy kuoliaaksi.

Sekä organisaationalisen rajan että omassa roolissa olemisen hallinta on olennaista organisaation (eli systeemien) toiminnalle. Rajat eivät ole olemassa ainoastaan organisaation ja sen ympäristön välillä vaan myös systeemin sisällä. Sen määrittely, missä yksi rooli alkaa ja toinen loppuu, on keskeistä organisaation perustehtävän tarkoitusperien saavuttamisessa, mikä puolestaan on keskeistä organisaation henkiinjäämiselle. Fotaki (2021) rohkaisee ’keskittymään rooleihin institutionaalisten alueiden tai yksittäisten organisaatioiden sijaan.

Säännöt eivät koske meitä – korruptio yhteisöperversiona

Long (2008) nimeää korruption ‘yhteisöperversioksi’ ennen muuta siksi, että se johtaa organisaation perustehtävän vinoutumiseen. Hän kuvaa kuinka järjestäytynyt liike-elämän korruptio on vain jäävuoren huippu perverssin, tiedostamattoman sosiaalisena struktuurina ja dynamiikkana. Vaikka perversio ja korruptio ovat usein liitetyt toisiinsa ahneuden ja röyhkeyden avulla, johtaa tunne henkilökohtaisen yksinoikeuden hyveellisyydestä kykenemättömyyteen erottaa henkilökohtaiset ja organisatoriset päämäärät.

En opi mitään sinulta, opin vain itseltäni

Sher (2013) kuvaa korruptioon liittyvää sokean silmän kääntämistä lapsen primitiivisellä, vihamielisellä katseen pois kääntämisellä, kun jotain hyvin vastenmielistä tapahtuu.  Bion (1961) kuvaa ilmiötä haluttomuutena oppia. Käsityksemme mukaan ryhmät ovat ydin yksikkö korruption vastustamisessa ja tunnistamisessa; samanaikaisesti ne suojelevat yksilöä joutumasta syntipukiksi ja tarjoavat tukea korruptoituneen organisaation todellisuuden ulkopuolella. Pyrimme vähentämään yhteiskunnallista korruptiota etsimällä vastausta seuraavaan kysymykseen: Kuinka korruption havaitsemista ja vastustamista voidaan opettaa organisatorisella tasolla?

On jotain mätää Tanskan maalla. (Shakespeare, 1599)

Korruptioindeksi CPI:n mukaan Suomi sijoittuu toistuvasti maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon maailmassa. Siitä huolimatta korruptiota on myös Suomessa ja se uhkaa yhteiskuntaa niin näkymättömillä kuin usein vaikeasti mitattavissa olevilla tavoilla. Verkostot, joita on kehitetty suosimaan kavereita, epärehellinen kilpailutus ja poliittinen hyväksikäyttö ovat Suomessa olemassa.

Maamme sosiaaliseen ja poliittiseen korruptoituneisuuteen liittyvät vaikeudet piilevät

  • jumiutumisessa
  • siinä kuinka ulkopuoliseen maailmaan ollaan eksklusiivisesti yhteydessä muodostamalla, ’sisäpiirejä’ – ilmiö, jota Sher (2013) kutsuu ’kuplaksi’
  • pirstoutuneessa institutionaalisessa yhteistyössä ja
  • väestön lisääntyvässä diversiteetissä, joka uhkaa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Ajatushautomo Ryhmien ja yhteiskuntien dynamiikan korruptioprojekti opettaa arvioimaan organisaatioiden ydintehtävää Lawrencen (1977) luokittelun avulla:

  • mikä on organisaation virallinen perustehtävä
  • mitä ihmiset uskovat tekevänsä
  • mitä tehtävän toteuttamisesta voidaan päätellä ihmisten tiedostamattomasta käyttäytymisestä 

Järjestämme työpajoja nuorille poliitikoille

Ajatushautomo Ryhmien ja yhteiskuntien dynamiikka järjestää viisi nuorille, alle 35-vuotiaille poliitikoille tarkoitettua työpajaa. Valotamme käsitystämme korruptiota ja muita suomalaisen yhteiskunnan ilmiöitä koskevilla alustuksilla, rakennamme uusia ajatuksia ’social dreaming’ menetelmällä ja havainnollistamme korruption syntyä arkipäivän kuntatapahtumissa kirjoittamiemme ja tuottamiemme sketsien avulla.  Ne ovat osa kokonaisvaltaista action learning prosessia, jonka avulla selvitämme kuinka perustehtävän tunnistamisen kautta tapahtuvaa korruption havaitsemista ja ehkäisemistä voidaan oppia ja sen seurauksena myös – opettaa. Oppimisprosessi koskee samanaikaisesti hautomoa itseään, työpajan osanottajia ja suomalaista toimintaympäristöämme. ’Action learning’ (Miles & Huberman,1994) toimii myös toteuttamiemme tieteellisten tutkimusten metodina.

Haluamme avata uusia mahdollisuuksia havainnoida ja ehkäistä organisatorista vääryyttä tehottomuudesta rikoksiin. Se auttaa tutkijoita tavoittamaan kuinka korruptio siittää toiminnallisia häiriöitä julkisissa organisaatioissa, vieraannuttaa politiikan kansasta ja jumiuttaa suomalaisen muutosprosessin luomalla ’kuplia’.

Kirjoittaja on psykiatrian erikoislääkäri Anja Salmi on ajatushautomo Ryhmien ja yhteiskuntien dynamiikan johtaja sekä Tavistock Instituutin kouluttama organisaatiokonsultti ja hallitustyöskentelyn ammattilainen. Hän tekee tästä aiheesta ja aineistosta parhaillaan väitöskirjaa professori Marianna Fotakin johdolla Warwickin yliopiston kauppakorkeakoulussa Englannissa.

Linkit ajatushautomon verkkolehteen ja kotisivuille, jolla esitellään kaikki ajatushautomon jäsenet:

https://ryd-ajatushautomo.fi/

https://kansallinendynamiikka.fi/

Artikkelin käyttämät viitteet

Baudrillard, J 1994, Simulacra & Simulation, University of Michigan Press, Ann Arbor.

Bion, WR 1961, Experiences in groups and other papers, Tavistock Publications Limited, London.

Corruptions Perceptions Index 2020, viewed 2 January 2020, Transparency International <https://www.transparency.org/research/cpi/overview>.

Dimant, E 2013, The Nature of Corruption: An Interdisciplinary Perspective, Discussion Paper No. 2013-59.

Doig, A 1997, ‘People or positions? Ensuring standards in the reformed public sector’, in P Barberis (ed.), The Civil Service in an Era of Change, Hants, Aldershot.

Fotaki, M 2021, ‘Whistleblowers counteracting institutional corruption in public administration’, in A Graycar (ed.), Handbook on Corruption, Ethics and Integrity in Public Administration, Edward Elgar Publishing Limited, Cheltenham, UK.

Hoggett, P 2008, ‘The perverse organisation and its deadly sins (Book Review)’, Socio-analysis, vol. 10.

Kenny, K 2014, ‘Banking compliance and dependence corruption: Towards an attachment perspective’, Edmond J. Safra Working Papers, no. 38.

Lawrence, G 1977, ‘Management development…some ideals, images and realities’, in A. D. Colman and M. H. Geller (eds) Group Relations Reader 2, A.K. Rice Institute Series, Washington DCJ, 1985.

Lawrence, G 2008, ‘Reality testing in systems’, Socio-Analysis vol. 10.

Long, S 2008, The perverse organisation and its deadly sins, Karnac, London.

Miles, M & Huberman, A 1994, Qualitative data analysis: an expanded sourcebook, 2nd edn, SAGE Publications Inc., Thousand Oaks, California.

Misangyi, VF & Weaver, GR and Elms, H 2008, ‘Ending corruption: The interplay among institutional logics, resources, and institutional entrepreneurs’, American University Academy of Management Review, vol. 33, no. 3.

Nuijten, M. Anders, G 2007, (Ed.) Corruption and the Secret of Law: a Legal Anthropological Perspective. Aldershot: Ashgate.

Obholzer, A & Roberts, VZ (eds.) 1994, The unconscious at work Individual and organizational stress in the human services, Routledge, East Sussex.

Olken, BA & Pande, R, 2012, ‘Corruption in developing countries’, Annual Review of Economics, vol. 4.

Pinto, J, Leana CR & Pil, FK 2008, ‘Corrupt organizations or organizations of corrupt individuals? Two types of organization-level corruption’, Academy of Management Review, vol. 33, no. 3.

Scott, WR 1995, Institutions and organizations, Sage, Thousand Oaks, CA.

Shakespeare, W, roughly between 1599 and 1602, Hamlet (Act-I, Scene-IV, Lines 87-91).

Sher, M 2013, The Dynamics of Change: Tavistock approaches to improving social systems. Karnac, London.

Thompson, DF 2013, ‘Two concepts of corruption’, Edmond J. Safra Research Lab Working Papers, no. 16.

Transparency International (2009) The Anti-Corruption Plain Language Guide. Berlin: Transparency International.

Tsoukas, H 2018, ‘Strategy and virtue: Developing strategy-as-practice through virtue ethics’, Strategic Organization, vol. 16, no. 3.

Winnicott, DW 1990, The Maturational process and the Facilitating Environment, Karnac Books, London.

Zietsma, C. & Toubiana, M. (2018). The valuable, the constitutive, and the energetic: Exploring the impact and importance of studying emotions and institutions. Organization Studies, 39(4).

Jaa tämä

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *