4.12.2019 päivän politiikkaa tulkitsee Anja Salmi
Yleinen hämmästys ja levottomuus levisi Suomen ylle viimeaikaisten poliittisten tapahtumien ja pääministeri Antti Rinteen eron yhteydessä. Tunnelmat olivat samankaltaisia kuin silloin, kun kotien kiltit tytöt alkavat repiä farkkuihin reikiä, paiskoa ovia ja kiroilla. Suurryhmädynaamisesta perspektiivistä katsoen vaikuttaisi siltä, että suomalaisessa politiikassa on tapahtumassa sukupolvenvaihdos.
Kansallisessa Dynamiikassa on kuvattu kompleksisten adaptiivisten järjestelmien (CAS-järjestelmien) ’solmukohtia’. Monet lukijat kertovat, kuinka heidän on vaikea ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa. Tässä on nähtävissä eräs suurryhmädynaaminen ’solmukohta’: sukupolven vaihdos.
Muutoksen ei tarvitse yhteiskunnallisesti tapahtua tällaisella rytinällä, vaikka nuorison itsenäistyessä myrskyä pidetään välttämättömänä.
Nykyisen rytinän voidaan ajatella johtuvan Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen haluttomuudesta poliittiseen ’sukupolven vaihtoon’. Vanhat miehiset konkarit Tuomiojasta Rinteeseen roikkuvat tiukasti vallankahvassa samalla kun puolue vaikuttaa liian pelokkaalta muutokseen. Uutta sukupolvea ei ole nostettu eikä kasvatettu toisin kuin joissain muissa puolueissa, esimerkiksi Kansallisessa Kokoomuksessa.
Stagnaatio on suomalaisen yhteiskunnan suuri ongelma, ja muutospaineet ovat nyt vyöryneet poliittisen kentän yli. Sosiaalidemokraateilla olisi oppositiossa ääniä keränneenä nyt ollut elämänsä tilaisuus muuttaa ja hallita suomalaista yhteiskuntaan, mutta ei – takerruttiin vanhaan ja kriisiydyttiin.
Nopeat muutokset ovat aina omiaan synnyttämään epäluottamusta ja ruokkimaan paranoiaa yhteiskunnassa. Niin nytkin erilaiset salaliittoteoriat vilisevät lehdistössä ja kansan keskuudessa: Sipilä olisi toiminut kuin Zeus vanhassa kreikkalaisesessa tarussa Leda ja Joutsen. Päästäkseen tavoitteeseensa hän muutti muotonsa kauniiksi joutseneksi, jonka Leda noukki lahden poukamasta syliinsä. Tehtyään tämän, Zeus pääsi tavoitteisiinsa.
Iltalehti kirjoittaa 4.12.2019 kuinka entinen pääministeri Juha Sipilä olisi junaillut koko shown.
On vaikea kuvitella, että mikään poliittinen ’peli’, vaikka niitäkin on toki käynnissä runsain mitoin, olisi kyennyt tempaamaan Suomen kansan huomion ja myötäelämisen mukaansa näin voimakkaasti, ellei kyseessä olisi todellinen ryhmädynaaminen paine sukupolven vaihdokseen.
Yleensä suurryhmädynaamisissa kriiseissä taannutaan Bionin kuvaamille ’perusolettamuksille’. Paranoidisten trendien lisäksi mielikuvissa nostetaan keskustapuolueelle kaksoisjohtoa: Kulmuni ja Sipilä. Tämä kuvastaa ’parinmuodostuksen’ perusolettamusta.
Vaarallisempi on tilanne sosiaalidemokraattien joukossa, jossa puhutaan Antti Rinteen jäämisestä puolueen johtoon Sanna Marinin tai Antti Lindtmanin ottaessa itselleen pääministerin tehtävät. Jo nyt on lehdistössä kysymyksiä tästä erikoisesta yhteisjohtajuuden (co-directing) synnyttämästä epäselvyydestä.
Niin todeksi ovat osoittautuneet Bionin suurryhmädynaamiset lainalaisuudet, että mikäli uuden puheenjohtajan, Marinin tai Lindtmanin, yhteistyö Antti Rinteen kanssa nähdään parijohtamisena, tulee tämän johdon likvidointi tapahtumaan nopeasti ja varmasti.