Yhteiskunnan ymmärtämisen kannalta otsikon kysymys on keskeinen, polttava. Sitä on kuitenkin ihmeen vaikea kääntää suomeksi. Mieleen tulee kolme vaihtoehtoa: Mitä oikein on meneillään? Mitä mahtaa olla tekeillä? Mitä lienee tapahtumassa?
Kysymys ilmaisee sivullisen ihmetystä muutoksen äärellä, jonka jotkut muut ovat käynnistäneet. Kysyjä ei kuitenkaan lue itseään samaan joukkoon. Sivullisen osa on sekä turvallinen että turhauttava. Ei pysty, osaa tai ymmärrä, kuinka osallistua, mutta eipä tarvitse kantaa vastuutakaan. Jäljelle jää epävarmuus omasta osasta ja asemasta mutta myös tyydyttävä tietoisuus mahdollisuudesta moittia muita ja harjoittaa jälkiviisautta.
Ajatus taustalla vaikuttavasta mahtavien toimijoiden salaliitosta tarjoaa kokonaisselityksen etenkin omalta kannalta epätyydyttäville tapahtumille. Jossain on joukko häikäilemättömiä vallankäyttäjiä, jotka pyörittävät koko hommaa. Muiden osaksi jää korkeintaan kyyninen kommentointi.
Mitä lienee tapahtumassa? Muutoksen mieltäminen tapahtumiseksi siirtää huomion yksilöistä ja ryhmistä kokonaisuuteen. Vaikutusvoimat ovat niin suuria, ettei ole väliä, mitä kukin tekee tai ajattelee. Historian myllyt jauhavat.
Päädyn ajattelemaan, että paras käännös on se, jonka mukaan jotain on meneillään. Se tunnustaa, että muutoksessa on tapahtumallisuutta, jonka luonnetta on vaikea tunnistaa ja johon vaikuttaminen on hankalaa. Silti kun jotain on meneillään, on selvää, että ihmisilläkin on siinä osansa.
Onko yhteiselämä nollasummapeli?
Se mikä on meneillään, ei muodostu vain vallanpitäjien päätöksistä ja talouden mekanismeista vaan ihmisten välisestä, yksilöiden ja ryhmien dynamiikasta. Käytetäänkö yhteinen tila ja kuluuko yhteinen aika muiden alas painamiseen, mitätöimiseen ja häpäisemiseen? Onko suuntana menneiden haikaileminen ja koettujen menetysten kirjaaminen? Mielletäänkö yhteiselämä nollasummapeliksi, jossa toisen hyvä on minun tappioni? Milloin kiitin ja annoin tunnustusta siitä, mitä joku toinen teki? Milloin pyysin anteeksi ja pahoittelin toimintaani? Milloin puutuin epäkohtaan ja puolustin kriitikkoa, jonka muut yrittivät vaientaa?
Napajäätiköiltä löytyneet mikromuovit ja Amatsonin tulipalot muistuttavat järkyttävällä tavalla, että ihmiskunta elää keskinäisriippuvuudessa, josta kukaan ei voi sanoutua irti. Yhteisösuhteet ovat samanlaisia, eikä yksilö elä, ellei ole omalla panoksellaan mukana siinä, mitä yhteisössä on meneillään.