Tohtori Mannie Sher Tavistock Institute of Human Relationista konsultoi tapahtumaa, joka keskittyi luomaan uutta ymmärrystä korruptiosta: ’Se on jotain, mikä sotii ihmisluontoa vastaan, hyökkää totuutta ja rehellisyyttä vastaan sekä jättää tunnistamatta riippuvuuden ja kiitollisuuden niissä ihmissuhteissa, joista saadaan tukea.’ (Sher,2013)
On sanottu, että Suomi on pääosin vapaa taloudellisesta korruptiosta. Paradoksaalisesti tämä ei toimi kotimaamme parhaaksi, koska se mahdollistaa sokean silmän kääntämisen korruptiomme monenlaisille muodoille, sanoo LL/psykiatri Anja Salmi, ajatushautomon puheenjohtaja ja verkkolehti Kansallisen Dynamiikan päätoimittaja.
Ikääntyvän väestön on katsottu muodostuvan, yhdessä muiden dynaamisten tekijöiden kanssa, Suomen kansalliseksi piirteeksi. Ajatushautomon ryhmästä tuntui, että Suomessa ei ole kylliksi riittävää kansallista tilaa kansallisten keskustelujen käymiseksi. Sen seurauksena uskotaan, että Suomi on kehittänyt keinotekoisen pinnallisuuden, jonka alla lepäävät syvemmät totuudet, joista puhutaan hyvin vähän. Esimerkiksi kokenut puolustusvoimien jäsen ihmetteli, miksi suomalaiset luottavat vahvasti turvallisuustuotteisiin, vaikka Suomi on eräs maailman turvallisimpia maita. Kun maassa on hyvin vähän väkivaltaa, niin mitä suomalaiset voisivat pelätä? Suomalaiset tuntuvat elävän kuplassa ja ajatushautomo pohti, olisiko pelolla yhteyttä kollektiiviseen tunteeseen kuplan puhkeamisesta? Mikälainen ryhmän tiedostamaton dynamiikka lienee toiminnassa, kun se tuottaa nimetöntä pelkoa kansallisella tasolla?
Ohjelma sisälsi ’social dreaming’ matriisin, jossa esitettiin eräs uni poloneesista: ’Farewell to the Fatherland’, laulu, jonka sävelsi poliittinen vanki omalla verellään kirjoittaen. Ajatushautomo viittasi kansalliseen tunteeseen avuttomuudesta, mikä liittyy jännitteeseen elämästä mahtavan naapurin rinnalla maan identifioituessa länteen (Eurooppa). Ajoittain nousi tunteita ansassa olemisesta ja siitä, että on pakko hylätä ajatus ’Isänmaasta (Fatherland)’ ja nostaa esille uusia poliittisia ja sosiaalisia realiteetteja ja surra sitä, mikä on menetetty.
Mistä muodostuu kansallinen identiteetti?
Esille nousi ajatus siitä, että suomalainen identiteetti on ’leikkaa ja liimaa’, jossa kopioidaan muiden yhteskuntien kansallisia normeja ja käyttäytymismuotoja. Ehdotettiin, että muuttujat suomalaisen identiteetin muodostumisessa pohjautuvat heikosti sille, mitä historia ja kulttuuri määrittelevät ’meidän olevan’ ja vahvemmin sille, kuinka vertailussa toiset yhteiskunnat viestivät meille sitä, ’mitä me emme ole’. ’Kupla’ liitettiin myös suomalaiseen identiteettiin. Siihen vaikuttavat toistuvat rajojen muutokset ja aluelliset menetykset. Tuntuu siltä, että nyt toivotaan vakaana pysymistä; halutaan säilyttää asiat niinkuin ne ovat ja nauttia elämästä ilman vastoinkäymisiä. Uskotaan, että tämän kaltaisen hohdotoman olemassaolon vastuulla on se, että monet nuoret hakeutuvat ulkomaille eivätkä palaa.
Mikä on julkisten instituutioiden rooli?
Yleisesti ottaen, tiettyjen julkisten instituutioiden rooli on paljastaa korruptiota, epärehellisyyttä ja salaisuuksia. Mutta mitä tapahtuu, kun instituutiot kuten media, kirkko, yliopistot jne, joiden rooli ja tehtävä on kyseenalaistaa vallitseva tila, epäonnistuvat tehtävässään? Näiden instituutioiden tulisi kyseenalaistaa yhteiskuntaa, jotta ajateltaisiin yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita, mutta ne tuntuvat huolehtivan enemmän siitä, kuinka voisivat paremmin ajaa omaa asiaansa ja suojella itseään. Ajatushautomo mietti, tällaistako on sen oma korruptoituneisuus? Sen sijaan, että puhuttaisiin suoraan suomalaisesta yhteiskunnasta niin jätetään käyttämättä oma arvovalta ja asema siinä pelossa, että joudutaan kritisoiduksi tai hyökkäyksen kohteeksi.
Tuntui siltä, että ajatushautomo ei halunnut pahoittaa kansakunnan mukavaa ilmapiiriä ryhtymällä taisteluun ’kiltteyden ja ilkeyden’ välillä. Ajatushautomon omassa korruptoituneisuudessa oli kysymys ahdistuksesta, joka seuraa sitä riskiä, kun asettaa oman asemansa ja arvovaltansa alttiiksi puhumalla suoraan.
Ihaillun johtajan korruptoitunut määritelmä kuuluu: Säännöt eivät koske meitä. Sellainen määritelmä kuin: ”Tämä on meidän tapamme tehdä asioita” on merkki siitä, että korruptio on asettumassa taloksi. Yhteiskunnan täytyy organisaatioidensa ja kansalaistensa kautta kysyä jatkuvasti: Mitä me voimme tehdä paremmin voidaksemme pysyä mukana muutoksessa, joka tapahtuu ympäristössämme/maailmassa. Kansallisen korruption ydin on kun ihmisiä petetään penäämällä sitä, että meidän ei tarvitse muuttua.
Ajatushautomon valppaus Kansalliseen Dynamiikkaan – ehkäisee korruptiota
Ajatushautomo työskenteli ’Perustehtävänsä (Primary Task)’ parissa kysymällä: Teemmekö sitä mitä meidän tulisi tehdä? Ajatushautomon korruptoituminen kansallisella tasolla on jatkuvasti vaikuttava muuttuja ja meidän täytyy jatkuvasti kysyä itseltämme: Miksi me teemme sitä mitä mteemme? Syyttäminen tulisi kääntää oppimiseksi; nostaa korruptoituneisuus esille ja tehdä se näkyväksi niin, että sitä voidaan opiskella.
Artikkeli on ilmestynyt myös ’Tavistock Institute of Human Relations’in sivuilla:
Linkit:
Sher, M. (2013). The Dynamics of Change: Tavistock approaches to improving social systems. Pg. 169-182. London: Karnac Chapter 10 Corruption.
Neumann, J. E. (1989). Why don’t People Participate in the Organizational Change. Research In Organizational Change and Development, Vol.3, pages 181-212.