A A A

Valta ja johtaminen perustuvat jatkuvuuteen

Jatkuvuus ryhmän turvallisuuden tunteen ylläpitäjänä on ensisijaisen tärkeää. Se on tärkeää myös yksilötasolla, mutta ryhmissä sen merkitys moninkertaistuu. Me harhaudumme, koska olemme tottuneet ajattelemaan liian yksilökeskeisesti. Ryhmillä on omat lakinsa ja – uskokaa pois, niiden voima on valtava.

Juuri lääkäriksi valmistumiseni jälkeen oli kova pula terveyskeskus- ja virkalääkäreistä. Tuolloin lääkärit ajattelivat vielä ammattiaan uraputkena ja mittauttivat toisinaan asemiaan hakemalla virkaa vailla vakavaa tarkoitusta. Työhaastattelusssa saatettiin kysyä: Jos tulette valituksi, aiotteko ottaa työn vastaan?

Samantyyppisiä ohjeita antavat iltapäivälehtien työhönhaku oppaat: Älä kerro että sinulla on muitakin suunnitelmia. Älä missään nimessä uhkaile työpaikallasi lähtemisellä, se horjuttaa koko ammattiasemasi.

Presidenttien valtaprofiilia tutkittaessa on havaittu, että valta alkaa huimasti pudota viimeisenä hallintokauden vuotena. Se ei säily yhtä vahvana hallintokauden loppuun ja vaihdu samansuuruisena seuraajalle.

Vallan tyhjiö nostattaa kaaosta

Ystäväni johti muinoin erästä suurta kulttuuri-instituuttia. Kunnollisena henkilönä hän ilmoitti eläkkeelle jäämisestään jo 11 kuukautta ennen varsinaista eläköitymisajankohtaansa, että työyhteisö ehtisi valmistautua hänen lähtöönsä. Parin kuukauden kuluttua sain häneltä puhelun, jossa pyydettiin apua: ”Minut revitään kappaleiksi, jälkeeni on noussut kokonainen juonittelujen ja intriikkipelien viidakko. Mistään työn tekemisestä ei tule mitään, kaikki vain sekottavat soppaa saadakseen oman seuraajansa pallilleni.” Ei auttanut muu kuin perua ilmoitus eläkkeelle jäämisestä ja siirtää päivämäärä hamaan tulevaisuuteen. Työrauha palasi. Lain säätämissä puitteissa kuukautta ennen eläköitymistään ystäväni ilmoitti jäävänsä pois työelämästä, juuri samana ajankohtana, jonka oli jo aiemmin päättänyt, ihan rauhahllisesti.

Valta tulee ’saattaen vaihtaa’

Kouluesimerkki on George Bushin ja Barack Obaman vallan vaihtumisen silta. Presidentit esiintyivät julkisuudessa kuin kaksoset, juuri samanlaisissa puvuissa, kengissä ja paidoissa. Väistyvän presidentin solmio oli viininpunainen, aloittavan kirkkaanpunainen. Seremonia pyrki heijastamaan, että valta siirtyy demokraattisesti valittujen presidenttien kädestä toiseen, ilman tuttavani kuvaamia viidakon valtapelejä.

Vallan vaihtuminen on hutera silta, joka tulee kunnolla vahvistaa ylikuljettaessa.

Timo Soini ei tullut ajatelleeksi tätä ilmoittaessaan yli puoli vuotta ennen puoluekokousta, että hän ei aio enää asettua Perussuomalaiset puolueen puheenjohtajaksi. Se oli kuin kutsu vallankumoukselle, joka sitten tapahtuikin. Kaaos oli niin raju ja käänteet niin nopeita, että niitä epäiltiin ennalta suunnitelluiksi.

Juha Sipilä erosi reaktiivisesti jättäen yllättäen puolueensa vaille johtajaa. Hallittua olisi ollut ilmoittaa erosta lyhyt aika ennen seuraavaa puoluekokousta ja ’saattaen vaihtaa’ Suomen Keskustan kärki.

Mitä hylätyksi tulemisen ja jatkuvuuden katkeamisen uhka merkitsee suurryhmissä?

Muiden suomalaisten tavoin olen seurannut mielenkiinnolla Perussuomalaiset puolueen ryhmädynaamisia käänteitä. Vaalivoitto näytti todennäköiseltä sunnuntaiaamuun saakka kunnes avasin kännykkäni ja luin tanskalaislehden haastattelun Jussi Halla-ahosta. Siinä hän kertoo, että valta vallan vuoksi ei kiinnosta häntä ja että poliitikon työ on uuvuttavaa. Samalla hän mainitsee, kuin ohimennen, että vaikka hän tulisikin valituksi, jopa Suomen pääministeriksi, ei olisi varmaa ottaisiko hän tehtävän vastaan! Hän viittaa eurovaaleihin ja koko Euroopan kuohuntaan maahanmuutto- ja ilmastokysymyksissä.

Haukoin henkeäni: Mitä?

Miksi ulkomaalaisen lehden artikkeli julkaistaan Suomessa juuri vaalipäivän aamuna? Epäilin hetken, mutta ei, juttua oli korjailtu, se ei voinut olla trolli!

Luottamuksen säilyttäminen muutoksessa on vaikeaa, syntipukkiajattelu kielii vainoharhaisista prosesseista.

Ensimmäinen reaktioni oli epävarmuus ja hämmennys? Sitten luottamuskysymykset. Paranoidinen tunnelma nousi pintaan. Mitä järkeä on jonkun tehdä vaalityötä ja ilmoittaa vaalipäivän aamuna, ettei tiedä aikooko ottaa tehtävän vastaan. Hetkeksi mieleeni juolahti peli: Ehkä hän ymmärtää kannatuksensa kasvun ja yrittää tahallaan leikata suosionsa kärkeä. Obaman näin joskus tekevän sitä tarkoituksellisesti: Kun tuntee ryhmädynamiikan lait, niin tietää, että se mikä nopeasti nousee myös nopeasti laskee.

Sitten mieleeni juolahti silta: Ehkä hän yrittää luoda jatkuvuutta laajemmassa perspektiivissä. Yhtä tärkeää kuin maahanmuutto- ja ilmastokysymykset ovat Suomessa, ovat ne myös Euroopassa ja hän viittaa tuleviin eurovaaleihin.

Päättömältä tuntui sekin, että johtaja pyrkisi luomaan jatkuvuutta ilmoittamalla poislähdöstään? Leikkasiko sunnuntaiaamun artikkeli sen ratkaisevan osan Perussuomalaisten äänistä, jolla siitä olisi tullut Suomen suurin puolue?

Leave a comment

Your email address will not be published.