Anja Salmi
Kun muutos tapahtuu nykyisenlaisella vauhdilla sosiaalisessa, poliittisessa, taloudellisessa ja ekologisessa ympäristössämme, se synnyttää epävarmuutta, stressiä ja pelkoa sen vaikutuspiirissä oleville. Muutos eritoten teknologian alueella tuntuu olevan kontrolloimatonta ja siihen vastaaminen entisin, esimerkiksi byrokratian keinoin, vaikuttaa tehottomalta. Vaikeudet syntyvät, kun pyritään vastaamaan häiriöihin, eikä siihen, mikä kriisin on todella aiheuttanut. Olemme kriittisessä pisteessä kollektiivisessa historiassamme. On perusteltua pitää tauko ja katsoa syvällisesti, missä me olemme ja mitä me voimme asialle tehdä.
Suomessa erityisesti aiemmin maa- ja metsätaloudesta toimeentulonsa saaneet, jatkuvan muuttotappion alla elävät, kaukana toisistaan sijaitsevat pienet kunnat kärsivät sopeutumiseen tarvittavien voimavarojen puutteesta ja toivon katoamisesta.
Kun uhka selviytymiselle alkaa vahingoittaa toimintakykyä, vajotaan alkukantaisten tunteiden valtaan ja käsitys todellisuudesta vääristyy. Toimenpiteitä ei kyetä tekemään ennen kuin kriisi on hyvin lähellä tai se on jo tapahtunut. Alkukantaisia mekanismeja ovat mm. kieltäminen, kaikkivoipaisuus, halkominen ja omien voimavarojen yli-ihannointi. Kun tilanteeseen liitetään eristäytyneisyys ja jatkuva menetys, ei ole käsittämätöntä, että yhteisön toivo katoaa.
Tapaustutkimuksessa kuvataan yhteisön tilaa, kun ryhdytään etsimään ulkoista vihollista tai sisäistä syntipukkia.
Esityksessä kuvataan Tristin ja Emeryn kehittämä (Emery and Emery p.268) ja Mary Bernardin soveltama Search-konferenssi työskentelyvälineenä hallitsemaan suuntaa, jota kohti kunta voi pyrkiä passiivisen ajautumisen sijaan.
Kunta on pieni luonnonkaunis paikka pitkien etäisyyksien päässä ’mistään muusta’. Se saa toimeentulonsa pääosin palveluista, keskeisessä roolissa on eräs valtion laitos. Maa- ja metsätalous tuo toimeentulon 4 prosentille, ja teollisuus 25 prosenttiosuudellaan sisältää mm. leipomon ja rakennusliikkeen. 51 prosenttia asukkaista on eläkkeellä, ja syntyvyys on täysin tyrehtynyt muutama vuosi sitten. Kesäasukkaat takaavat riittävän ostovoiman ruokakaupan ja polttoaineen jakelun ylläpitämiseksi. Kunnassa toimii aktiivinen suljettu FB foorumi, jonka keskusteluista on noukittu tapausselostuksen materiaali.
Turismi on ollut vilkasta vielä muutama vuosikymmen sitten, kun muodissa oli telttamajoitus. Vaatimusten kasvaessa ei tarvittaviin fasiliteetteihin ole sijoitettu eikä niiden puuttuminen pidennä lyhyttä sesonkia. Turismi ei tänä päivänä kykene elättämään kovinkaan montaa.
Alkukantainen toiminta
Paikkakunnalla ei käydä yleistä keskustelua tulevaisuudesta eikä nykyisyydessä selviytymisestä. Historiallinen menneisyys on voimakkaasti läsnä. Selviytymisvaikeuksien kieltäminen on esteenä todellisuuden kohtaamiselle.
Yhteisö uskoo selviytyvänsä kuten aina ennenkin.
Kunnassa uskotaan, että mikään ei voi vahingoittaa asukkaita (kaikkivoipaisuus). Selviydytään, koska aina ennenkin on selvitty paikkakunnan erinomaisen geeniperimän (yli-ihannointi) ansiosta. Se pitää sisällään vuosisatojen saatossa jalostuneita rohkeita miehiä ja sitkeitä naisia. Paikkakunta on syvästi jakautunut eritoten itä-länsi akselilla, mutta myös kanta-asukkaat ja muualta muuttaneet ovat vastakkain (halkominen). Maahanmuuttajia kunnassa ei ole yhtä omiin oloihinsa vetäytynyttä ulkomaalaisperhettä lukuun ottamatta.
Hankkeita
Luonnonkauneutensa vuoksi tärkein elinkeinotoiminnan kehittämisalue on turismi. Riittäviä investointeja majoitukseen ja muihin fasiliteetteihin ei ole näköpiirissä.
Elokuu 2018: Eräästä kehitysrahastosta anottu ja saatu tuki nuorisofestivaalin järjestämiseksi paikkakunnalla ei aktivoinut kuntalaisia toivotulla tavalla. Pääsylipun hintaa pidettiin kuntalaisille kohtuuttoman korkeana. Närää aiheutti musiikki kunnan keskustassa häiriten asukkaiden luontorauhaa. Festivaalille odotettiin 500 osanottajaa kun todellisuudessa maksaneita henkilöitä saapui 45. Seuraavan vuoden festivaalit päätettiin jättää järjestämättä.
Tammikuu 2019: Eräs rahasto pyrki tukemaan innovatiivista yrittäjyyttä. Yhteisessä yrittäjätilaisuudessa kohteeksi valittiin paikallinen pulloveden tuotanto turisteja varten. Hanke sai aluksi vastustusta luontoa saastuttavien muovipullojensa vuoksi ja turisteille ehdotettiin vesikannua. Kun selvisi, että tavoitteena oli käyttää lasipulloja nousi esille vedenoton uhka pohjavedelle. Pullotusprojekti vastasi kahden vuorokauden vedenkulutusta ja olisi lisäksi taannut vedenoton tasaisuuden talvella toteutettuna ja siten vähentänyt pohjavesikuormitusta. Tämän jälkeen vedenoton pelättiin vahingoittavan hauen kutua, vaikka kunnassa ei ole ammattikalastusta.
Realiteettihorjahdukset saavuttivat pisteen, jossa mahdollista pullojen pesua syytettiin ympäristön myrkyttämisestä. Hankkeesta kerrottiin, että lasipulloja ei pestä vaan murskataan ja tilalle tulevat uudet. Tämän jälkeen hanketta ajaneet tahot luopuivat asiasta kannattamattomana.
Huhtikuu 2019: Kolmas taho lupasi rahoittaa kunnassa tapahtuvaa lintuturismia. Hanke eteni sitkeästi monenlaisen vastustuksen aallokoissa: Ulkopuolisten asiantuntijoiden asemasta suhteessa paikallisiin toimijoihin kiisteltiin. Parhaille bongauspaikoille johti yksityisiä teitä, joille oli vaikea saada pysäköintilupaa jne.
Hankkeelle syntyi myös ’kilpaileva yritys’, joka sai kunnassa paljon jalansijaa, kun paikkakunnan ikääntynyt puuhanainen vaati suunniteltua lintutaloa jaettavaksi kahteen osaan ja toista puolikasta omistettavaksi kunnalliselle taidemuseolle. Haluttiin saada näytteille paikkakunnan luonnonkauneuden inspiroimia taideteoksia. Järjestettiin lukuisia kokouksia ja luentotilaisuuksia taidemuseosta vailla rahoitusta ja ymmärrystä toiminnan ylläpitokustannuksista tai kannattavuudesta. Lintuhanke myöntyi antamaan taidemuseo-kilpailijoille jalansijaa. Lopputuloksena hankkeessa ei rakennettu lintutaloa eikä taidemuseota. Rahat käytettiin lintuopaskoulutukseen.
Bongauspaikkojen valmistuttua syntyi kunnassa debatti siitä, millaisia turisteja kuntaan halutaan. Aktiivisesti käytössä olevassa FB-foorumissa esitettiin kunnan merkkihahmojen toimesta syytöksiä lintuturisteista, jotka irrottelevat minkkejä ansoista ja päästävät niitä takaisin luontoon. Tästä asiasta syntyi riitaa, jossa osa kuntalaisista asettui lintubongareiden puolelle lokakuussa 2019.
Luontoarvot ovat kääntyneet selviytymistä vastaan.
Yhteiset arvot
Paikkakunnan asukkaita yhdistävät ’luontoarvot’, jotka kuitenkin ovat äärimmäisyydessään kääntyneet selviytymistä vastaan. Luontoarvoja käytetään perusteluna muutosvastarinnalle minkä tahansa kehityshankkeen torpedoimiseksi.
Kunnan asukkaiden yhteisinä arvoina nousevat esille myös ’historialliset arvot’. Kuntalaisilla on vahva identiteetti, joka perustuu menneiden aikojen selviytymiseen eikä se kykene muuntautumaan nykymaailmaa heijastavaksi. Paikkakunnan itse rakennettu kotiseutumuseo on yhteinen silmäterä. Ihmiset saattavat esittäytyessään kertoa, kuinka pitkälle heidän sukujuurensa paikkakunnalla ulottuvat. Arvovaltaisimmat henkilöt ovat agraaritaustaisia eläkeläisiä, jotka ihannoivat puilla lämmitystä, omien ruokatarvikkeiden viljelyä, metsästystä ja autotonta liikkumista. Nämä ikäihmiset saavat toimeentulonsa eläkkeistään eivätkä vaikuta olevan huolissaan nuorempien kuntalaisten taloudellisesta selviytymisestä. He kieltävät vastavuoroisen riippuvuutensa nuoremmista ja sen, että heidän rampautuessaan kunnassa ei ole riittävästi varoja tai henkilökuntaa heitä hoitamaan.
Merkittävä panos kunnan vitaliteettiin syntyy kesäasukkaista. He ovat lähinnä vakituisten asukkaiden poismuuttaneita jälkeläisiä, jotka vastustavat aktiivisesti turismiin liittyviä hankkeita omien ’luontoarvojensa’ ja ’lomarauhansa’ nimissä.
Hetkellisesti ymmärrys ylitti kieltämisen kynnyksen, kun kunnan ulkopuolisen tahon omistama ruokakauppa suljettiin kannattamattomana. Se korvattiin uudella, asukkaiden osuuskuntamuotoisesti rahoittamalla kaupalla, johon hankittiin kauppias kunnan ulkopuolelta. Ilman paikallista ruokakauppaa matka lähimpään ostospaikkaan kunnan ulkopuolella kestää moottoriajoneuvolla yli tunnin.
Syntipukit ja ulkoiset viholliset
Kuten ymmärtää saattaa, kunta on julkisyhteisönä jatkuvan lakkautusuhan alla. Muutospelko ja usko omaan kaikkivoipaisuuteen estää kuntalaisia näkemästä tätä todellisuutta ja syy heitetään ulkoisten voimien harteille milloin EU:n kontrollointihaluihin ja milloin suomalaisten viranomaisten nujertamispyrkimyksiin. Jopa kunnanjohtaja ilmaisee FB:ssa syytöksiä kuntalaisia mitätöiviä ulkoisia byrokraatteja kohtaan. Turismin epäonnistuessa syytetään yhteiskuntaa huonojen liikenneyhteyksien järjestämisestä.
Ne yksilöt, jotka tuovat esille huolensa tulevaisuudesta leimataan ’riidanhaluisiksi’, edellistä sukupolvea ojentamaan pyrkiviksi, kullanvuolemishaluisiksi tai tyhmiksi, ja heidän keskustelujaan yhteisellä FB-foorumilla halutaan poistaa tai rajoittaa.
Päätelmät
Kun summataan yllä kuvattuja ilmiöitä pullopesun myrkyllisyydestä, lintubongareiden minkkiansoista, EU:n halusta kontrolloida kunnan asioita, sisäisten syntipukkien etsimisestä ja löytämisestä sekä primitiivisistä defensseistä kieltämisen, halkomisen, yli-ihannoinnin ja kaikkivoipaisuuden suhteen, voidaan tätä kuntaa perustellusti nimittää Melanie Kleinin luomalla käsitteellä schizoidis-paranoidinen järjestelmä.
Kilpailukyky sijoittuu kunnan rajojen sisäpuolelle.
Tämä kunta on suljettu järjestelmä, jonka kilpailukyky sijoittuu sen rajojen sisäpuolelle. Se ei kykene ympäristönsä edellyttämään muutokseen eikä integroimaan uusia jäseniä, eivätkä sen ihmiset kykene tekemään turismin edellyttämää pienten yritysten eriytymistä ja yhteistyötä.
Edellä kuvatun kunnan selviytymismahdollisuuksia tuntuu olevan vaikea lähestyä ja ratkaista. Jokainen positiivinen pyrkimys näyttäisi johtavan entistä negatiivisempaan lopputulokseen. Vaikka joskus on hyväksyttävä se tosiasia, että jotkut yhteisöt kuolevat omaan kyvyttömyyteensä muuttua, niin silti myönteisempi vaste muutokseen on välttämätön kaikille sosiaalisille systeemeille.
Ihmisten arvot vaikuttavat heidän toimintaansa. Samat perusarvot luovat todennäköisesti samankaltaisia päämääriä pitkän tähtäimen tulevaisuudelle, ja yhteisesti jaetut arvot voivat olla sopiva perusta sosiaalisen muutoksen suunnittelulle.
Kuvaan seuraavassa Search-konferenssi menetelmää, joka pohjautuu Bionin havaintoihin ryhmien emotionaalisten prosessien vaikutuksista, Selznickin käsitykseen organisaatioiden luonteesta ja Ashin teoriaan jaetusta psykologisesta kentästä. Konferenssin perustan ovat luoneet Trist ja Emeryn vuonna 1959. Osallistumisen, osanottamisen, myöntämisen (ownership) , sitoutumisen ja suorittamisen tasa-arvo muokkaavat Search-konferenssien perustan.
- Systeeminen lähestymistapa, jossa yhteiskunta on holistinen, kehittynyt systeemisesti monimutkaisista vuorovaikutussuhteista, jotka ovat vastavuoroisesti riippuvaisia toisistaan voidakseen toimia tehokkaasti. Yhden alajärjestelmän tilaan vaikuttaa muiden systeemien tilat ja siksi koko systeemi. Vastaavasti mikä tahansa ongelma on osa systeemiä, joka on vastavuoroisesti riippuvainen sen liitännäisongelmista, ja potentiaaliset ratkaisut johonkin nimenomaiseen ongelmaan täytyy ottaa huomioon ja muotoilla kompleksisuuden (complexity) valossa. Konferenssin osanottajilla tulisi olla jaettu tietoisuus molemminpuolisista suhteista, vastavuoroisesta riippuvuudesta ,ja siksi heidän tulisi tuottaa kokonainen joukko valintoja ja ohjeistuksia tulevaisuutta varten. Työskentelyllä nostetaan inhimillisten vuorovaikutusprosessien laatua, selvitetään ihmisten välille syntyviä vuorovaikutussuhteita ja sitä, kuinka ihmiset toimivat alajärjestelmissä ja laajemmissa systeemeissä.
- Aktiivinen – Adaptiivinen (sopeutuva) lähestymistapa olettaa, että ongelmat syntyvät sopimattomasta tai asiattomasta reagoinnista muutokseen. Tehokkain tapa tulla toimeen muutoksen kanssa on pyrkiä parhaiten sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin asenteella, että suunnitelluilla rakentavilla toimilla ihmiset voivat vaikuttaa hyvinvointiinsa vaikuttaviin tekijöihin nyt ja tulevaisuudessa.
- Kokeellinen oppiminen on sitä, mitä ihmiset oppivat itse tekemällä. Se on kestävin ja merkityksellisin tapa oppia. Myös oppimiskokemus on muutos.
- Osallistuva Demokratia tarkoittaa, että ne ihmiset, jotka jakavat välittömän kokemuksen jostain erityisestä aiheesta, ovat sen aiheen asiantuntijoita, ja heidät tulisi ottaa mukaan synnyttämään tilanteeseen ratkaisuja. Kaikki osallistujien tuottamat näkemykset, ratkaisut, mielipiteet ja ideat tulisi jakaa, ja niitä tulisi kohdella yhtä arvokkaina ja harkitsemisen arvoisina. Samalla jokaisen mukana olevan henkilön täytyy ottaa vastuu jaetusta ongelmasta. Kaikki pitkän aikavälin lopputulokset riippuvat siitä sitoutumisesta, joka osanottajilla on omien toimintasuunnitelmiensa kehittämiselle ja siitä laajuudesta, jolla he kurkottavat muihin ryhmiin sekä systeemin sisä- että sen ulkopuolella, kun on luotu yhteinen kuva, millaista tulevaisuutta toivotaan ja kuinka se saavutetaan.
Interaktiivinen suunnittelu pitää sisällään viisi toisistaan irrallista faasia, jotka osallistujat pystyvät identifioimaan (Ackoff, pp. 29-30):
- Haluttu tulevaisuus eli ’lopputuloksen suunnittelu’
- Kuinka tämä saavutetaan eli ’keinojen suunnittelu’
- Mitkä varusteet ovat tarpeellisia eli ’voimavarasuunnittelu’
- Kuinka johtaa systeemiä mahdollisimman tehokkaasti, jotta voidaan viedä eteenpäin toivottua tulevaisuutta eli ’organisatorinen suunnittelu’
- Kuinka varmistetaan, että systeemi edelleen jatkaa muutoksiin sopeutumista sen sisä- ja ulkopuolella, kun viedään eteenpäin ja tavoitellaan toivottua tulevaisuutta eli ’toimeenpano ja kontrollin suunnittelu’
Toinen käytännöllinen sovellus on lähestymistapa ongelmanratkaisuun, joka tunnetaan nimellä ’action learning’. Se on geneerinen muoto ’oppia tekemällä’:stä (learning by doing), mikä tekee oppimisesta konkreettisempaa ja kestävämpää, toisin sanoen oppijalle todellisempaa.
Search-konferenssin rakenne ja kulku
Ne ovat minimaalisesti strukturoituja moduuleja, jotka pitävät sisällään viisi askelta eli Istunnoiksi nimettyä ryhmätyöskentelytapahtumaa. Konferenssin tehtävä on yhteisesti toivotun tulevaisuuden vastavuoroinen suunnittelu.
Yhteisesti toivotun tulevaisuuden suunnittelu
Osanottajat kootaan kunnasta mahdollisimman laaja-alaisesti. Jokainen on oman kokemuksensa ja siitä syntyvän identifioidun ongelman asiantuntija. Kaikki mielipiteet ovat tasa-arvoisia. Osanottajia toivotaan olevan 25-50 erilaisista kunnan, kirkon, vapaaehtoistyön tai yksilöiden organisaatioista ja kaikista eri hallinnollisista ja yhteiskunnallisista kerroksista. Konferenssi pitää sisällään viisi, noin neljän tunnin moduulia, jotka voidaan pitää joko yhden viikonlopun tai korkeintaan neljän kuukauden aikana. Osallistujien tulee sitoutua kaikkiin moduuleihin, koska poisjääminen vaikeuttaa muiden työskentelyä. Heidän tulee sitoutua yhdessä saavutettuihin arvoihin ja tehtyjen päätösten toteuttamiseen sekä onnistumisen seurantaan pitkällä tähtäimellä.
Osanottajat on jaettu pieniin työryhmiin, joissa on samat jäsenet kaikkien neljän ensimmäisen Istunnon aikana. Viidennessä Istunnossa jokainen osanottaja saa valita sen pienryhmän, jossa haluaa työskennellä. Kaikki työryhmissä tehdyt ehdotukset kirjataan fläppitaulupaperille, joka liimataan seinälle suurryhmätapaamisia varten ja säilytetään näkyvissä kaikkien moduulien aikana. Jokaisen Istunnon päätteeksi pienryhmät kokoontuvat yhteen jakaakseen työskentelynsä tulokset kaikkien konferenssin osanottajien kanssa.
Konferenssilla on johtaja ja jokaisella pienryhmällä fasilitaattori sekä ryhmän jäsenistä valittu, vaihtuva reportteri, joka kertoo ryhmän työskentelyn tulokset loppukokoontumisessa. Konferenssin viimeisessä moduulissa päätetään, tarvitaanko tulosten käytäntöön viemiseksi toteuttavia tai kontrolloivia rakenteita.
Tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa yhdessä purkamalla laajemman ympäristön synnyttämiä uhkia.
Istuntojen tarkoitus on luoda yhteisesti sovitut ja näkyvät ohjeet strategioille ja toimille, jotka suuntautuvat kohti ´toivottua tulevaisuutta´ ja kehittävät tunnetta jaetusta sitoutumisesta ja vastuusta. Pyritään luomaan luomaan jonkinlainen uusi struktuuri, synnyttämään uusia yhteistyösuhteita, joissa kommunikointi, tuki ja molemminpuolinen auttaminen ovat välttämättömiä pyrittäessä yhteisiä päämääriä kohti. On tärkeää kehittää tietoisuus paikallisten aloitteiden merkityksellisyydestä ja välittää ymmärrystä siitä, että muutos on välttämätön evolutionaarinen prosessi, joka edellyttää jatkuvaa työskentelyä ja paneutumista. Kertaheitolla tehdyt nopeat suunnitelmat tuottavat frustraatiota ja pettymystä pitkällä tähtäimellä. On tärkeää auttaa osanottajia ymmärtämään, että se taho, mitä he konferenssissa edustavat, toimii välittäjänä yksilöiden ja suuremman yhteiskunnan välillä, ja että he yhdessä voivat vaikuttaa tulevaisuuteen purkamalla laajemman ympäristön synnyttämiä uhkia. Muutos edellyttää että ryhmä ilmaisee ehdotuksensa ja kokeilee uusia asioita.
Jatkuvien yritysten ja erehdysten ja niistä seuraavien pettymysten jälkeen on helppo ymmärtää, kuinka pienten kuntien elämästä katoaa toivo. Aikamme organisaatioille eli kompleksisille adaptiivisille systeemeille on ominaista se, että tulevaisuutta on vaikea ellei mahdotonta ennustaa ja että jokaisessa yksittäisessä tilanteessa kaikki mahdolliset etenemistiet näyttävät samanarvoisilta. Kun mukaan liitetään suurryhmädynamisia lainalaisuuksia, joissa ryhmän jäsenet kukin edustavat fragmenttia yhteisestä kokonaisuudesta, ja kun nämä fragmentit ryhtyvät käymään keskustelua tulevaisuudesta, ovat kaikki tiet usein yhtä mahdollisia. Lopputuloksena syntyy ratkaisematon riita, jota seuraa stagnaatio. Yhdessä sopiminen, sopimuksiin sitoutuminen ja niiden vieminen käytäntöön ovat tässä mallissa esitettyjä elementtejä, jotka palauttavat toivon ja sen myötä yhteisen tulevaisuuden pienille kunnille.
Kirjallisuus
Ackoff, Russell L. (1974). Re-inventing the Future: A System Approach to Societal Problems. New York: Wiley., pp. 29-30
Action Learning Group (1984). Searching on a Larger Scale. Bulletin. Faculty of Environmental Studies, York University: Toronto.
Adaptive Planning (1982). Learning to Manage Our Futures. New York: Wiley.
Armstrong, David (2005). Organization in the Mind. Psychoanalysis, Group Relations and Organizational consultancy, London: H.Karnac (Books) Ltd.
Ash, Mitchell (1998). Gestalt Psychology in German Culture 1890-1967: Holism and the Quest for Objectivity. New York: Cambridge University Press.
Bion, W.R. (1955). Group dynamics: a re-view, in Klein, Heimann and Money – Kyrle, pp. 440- 477.
Bion W.R. (1961). Experiences in Groups, and Other Papers. Tavistock and New York: Basic.
Emery, Merrelyn and Fred (1978). Searching for New Directions, in New Ways for New Times in John W. Sutherland (editor), Management Handbook for Public Administrators. New York: Van Nostrand-Reinhold.
Emery, Fred E. and Trist Eric L. (1965). The causal texture of organizational environments. Human Relations, Vol.18 (1): 21-32.
Jaques, E. (1955). Social Systems as a Defence Against Persecutory and Depressive Anxiety p.425. In: New Directions in Psyco-Analysis. London: Tavistock Publications.
Klein, M (1935). Mourning and its Relation to Manic-Depressive States. Journal of Psycho-Analysis 1940 Vol. 16.
Klein, M. (1957b). Envy and Gratitude. The Writings of Melanie Klein, Vol. III: Envy and Gratitude and Other Works 1946–1963. New York: The Free Press and Palgrave Macmillan, 1975.
Klein, M. (1959b). Our adult world and its roots in infancy. In: Klein, M. (Ed.), Envy and Gratitude and Other Works 1946–1953. London: The Hogarth Press. Also in: Klein, M. (1959). Our adult world and its roots in infancy. In: Colman, A.D., & Geller, M.H. (Eds.), Group Relations Reader 2. A.K. Rice Institute Series. Washington, DC: A.K. Rice Institute, 1985.
Klein, M. (1975). Love, Guilt and Reparation: And Other Works 1921–1945. New York. In: New Directions in Psychoanalysis. London: Tavistock Publications.
Menzies Lyth, Isabel (1988). Containing Anxiety in Institutions Vol 1. Free Association Books: London. pp, 78-80,210-211, 231-232
Selznick, P. (1949). TVA and the grass roots; a study in the sociology of formal organization. Berkeley, CA: Univ. of California Press.
Sharpe, B. (2013). Three Horizons: the patterning of hope. Axminster: Triarchy Press.
Williams, T.A. (1979). The Search Conference in Active Adaptive Planning, in Journal of Applied Behavioral Researc Volume: 15 issue: 4, page(s): 470-483