Nykyään kannetaan huolta ilmastosta ja tehdään tekoja ympäristön hyväksi enemmän kuin koskaan, mutta paradoksaalisesti ihmiset ovat ahdistuneempia kuin ennen. On jopa syntynyt termi ´ilmastoahdistus´. Ihmiset kykenevät tekemään pieniä tekoja nopeasti, mutta näillä ei ole juurikaan vaikutusta kokonaisuuteen. Sen sijaan monimutkaiset systeemit, joilla on todellista suuren mittakaavan vaikutusta, kuten teollisuus, liikenne ja rakennettu ympäristö sekä energiajärjestelmä eivät muutu nopeasti ihmisten valintojen mukaan.
Sosiotekniset muutokset ovat kompleksisia, sillä olemassa oleva struktuuri estää aktiivisesti muutosta. Öljyteollisuuden ja autoteollisuuden vahva liitto muodostaa maailman isoimman teollisuuden alan ja vaatii todella pitkän ajan mukautuakseen murrokseen. Tämän vuoksi sähköisen liikenteen yleistyminen kestää kauan. On tärkeää ottaa huomioon, että tämä iso muutos ei lähtenyt liikkeelle ihmisten syyllistämisestä henkilökohtaisten päästöjen vähentämiseen vaan vahvan disruptiota tukevan regulaation, nopean teknologisen kehityksen ja rohkeiden sijoittajien toimintojen samanaikaisesta kehityksestä. Yksilöllä, joka ei ole näiden voimien sisällä muuttamassa olemassa olevaa struktuuria on hyvin vähän, jos ollenkaan, valtaa tehdä todellisia kauaskantoisia muutoksia.
Polttomoottoriautojen käyttöä paheksutaan ja luodaan kuluttajalle illuusio sähköautoihin siirtymisestä, mutta sähköautojen todellinen käyttö on haastavaa ja kallista. Tällä hetkellä Suomessa eikä edes juuri missään muuallakaan maailmassa ole saatavilla kattavaa sähköauton latausinfrastuktuuria, laillisesti ei ole mahdollista itse asentaa sitä käyttöönsä, ja sähköauton käyttöönottoon liittyvä hintariski on useimmille kohtuuton, joten on vaarallista syyllistää yksilöä toiminnastaan. Myöskään autoteollisuuden päästömittausten manipuloinnista seurannut sähköautobuumi ja regulaation pakottamat tuotettujen autojen kokonaispäästöjen aggressiivinen rajoittaminen ei ole tapahtunut yksilön toimien seurauksena.
Keskeistä on sähköverkon kulutuspiikkien hallitseminen
Edellä kuvattu pätee monien muidenkin asioiden kohdalla. Joka minuutti yksi rekkalastillinen muovia kaadetaan mereen, mutta sillä, että Suomessa lopetetaan pillien käyttäminen ei ole lainkaan vaikutusta merien muovitilanteeseen. Tavallisten ihmisten ahdistus sen sijaan kasvaa, kun jokaista arkista tekoa pitää arvioida ja pohtia ympäristönäkökulmasta. Ja jos todellista vaihtoehtoa tai vaikutusmahdollisuutta ei ole, kuten esimerkiksi vaihtoehtoa Aasiassa lapsityövoimalla tuotetuille vaatteille, on teoista syyllistäminen vain tuhoavaa.
On arvioitu, että seuraavat 40 vuotta joka kuukausi rakennetaan New Yorkin kokoisen alueen verran kiinteistöjä lisää. Vain harvalla on mahdollisuus rakentaa ja ylläpitää ekologisesti kestävää älytaloa. Todelliset vaikutukset saadaan aikaan regulaatiolla ja energiajärjestelmän kehittämisellä. Systeeminen muutos on hankala, mutta tehtävissä, tähän tarvitaan laajaa yhteistyötä ja uusia toimintamalleja sekä holistista perspektiiviä. Yksi esimerkki edellä mainituista on työ- ja elinkeinoministeriön energiakärkihanke, jossa kehitetään joustavampaa infrastruktuurin energiakäyttöä ja täten mahdollistetaan koko energiajärjestelmän murrosta. Uusiutuvaa ja samalla joustamatonta energiantuotantoa pitää lisätä radikaalisti, mikä lisää joustamisen tarvetta, ei ainoastaan Euroopassa vaan koko maailmassa. Tämä on säätövoimaa isossa mittakaavassa, joka myös vähentää fossiilista polttoainetta käyttävien laitosten energiatarvetta. (lisätietoja: siemens.fi/energiakarkihanke)
Pienet askeleet kerrallaan
Yksilön vastuulla ei voi olla hyvin monimutkaisten systeemisten järjestelmien optimoinnin arvioiminen ja vastuunkantaminen muutoksesta. Yksilön ahdistusta tulee vähentää ja voimaannuttaa häntä toteuttamaan asiantuntijoiden mahdollistamat toimenpiteet.