Yksilöiden esittämät roolit ovat heidän identiteettinsä keskeisiä rakennuspalikoita, ja uudenlaisten roolien oppiminen voi parhaimmillaan jopa parantaa elämänlaatua ja yhteiskunnallisia osallistumismahdollisuuksia. Taide työnä ja työvälineenä -tutkimushankkeessa on selvitetty, miten taiteilijan ja esiintyjän rooleihin kasvetaan nuorten teatteriprojektissa ja millaisia seurauksia prosessilla on yksilöille. Hankkeessa seuratun teatteriprojektin aiheina ovat olleet mm. eri yhteisöihin kuuluminen ja kuulumattomuus, osallisuus ja osattomuus, nuorten kohtelu työelämässä ja asema yhteiskunnassa ylipäänsä.
Arjen sosiaalisen vuorovaikutuksen kuvaaminen teatterista lainatulla termistöllä on monilla akateemisilla tutkimusaloilla jo vakiintunut perinne. Esimerkiksi roolin käsite on yhdistänyt teatterintekijöitä ja antropologeja viimeistään 1920-luvulta lähtien. Voikin väittää, että arkielämän sosiaaliset roolit ovat pohjimmiltaan osa aivan samaa ilmiötä kuin teatterilavojen fiktiiviset roolit: kyse on ihmisen esittämisestä ja siihen liittyvistä kulttuurisista taidoista.
Roolit ovat ihmisyhteisöjen välttämättömiä työkaluja: keinoja koordinoida yhteistoimintaa, tietoa hyväksyttävistä ja toimivista tavoista olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Yksilöiden esittämät roolit ovat myös heidän identiteettinsä keskeisiä rakennuspalikoita.
Miten uudenlaisia rooleja sitten opitaan? Ja onko kenties mahdollista tunnistaa ja eritellä sellaisia rooleja, jotka lisäävät yksilön identiteetin joustavuutta – tai jopa parantavat yksilön elämänlaatua ja yhteiskunnallisia osallistumismahdollisuuksia? Voiko teatterin rooleista olla tällaista hyötyä arjen roolien kannalta?
Kesätöihin taiteilijaksi
Koneen Säätiön rahoittamalla Taide työnä ja työvälineenä -tutkimushankkeellamme on ollut ainutlaatuinen tilaisuus seurata, miten taiteilijan ja esiintyjän rooleihin kasvetaan ja millaisia seurauksia tällä prosessilla on yksilöille. Tutkimushankkeessa tutkitaan vuonna 2011 alkunsa saanutta, Kiasma-teatterin URB-festivaalin organisoimaa kesätyöprojektia, jossa on vuosittain palkattu yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa kymmenkunta nuorta aikuista (n. 18–22 v.) työskentelemään ammattitaiteilijoiden kanssa kuuden viikon ajaksi. Kesätyöprojektia on vetänyt teatterintekijä Elina Izarra Ollikainen vuosittain vaihtuvan työparin kanssa. Työskentelyn lopputuloksena on syntynyt näyttämöteoksia URB-festivaalin ohjelmistoon. Nuoret ovat osallistuneet teosten ideointiin, materiaalin tuottamiseen ja esiintyneet itse näyttämörooleissa.
Ryhmän yhteinen ääni
Kesätyöprojektin ryhmille on ollut tyypillistä etnisten, kielellisten, kulttuuristen ja sosioekonomisten taustojen moninaisuus. Ne ovat siis edustaneet monin tavoin suomalaisuuden uutta kirjoa. Teosten teemoja ja aineksia on ammennettu nuorten omasta kokemusmaailmasta ja arjen rooleista esimerkiksi kirjoitustehtävin ja ryhmäkeskusteluin. Aiheina ovat olleet mm. eri yhteisöihin kuuluminen ja kuulumattomuus, osallisuus ja osattomuus, nuorten kohtelu työelämässä ja asema yhteiskunnassa ylipäänsä. Sivuttu on synkempiäkin sävyjä, kuten rasismia, sotaa, terrorismia, kuolemaa ja mielenterveysongelmia – mutta myös elämän kullanhohtoisia puolia.
Ryhmät ovat tarjonneet jäsenilleen tilaisuuden kohdata yhteisen projektin äärellä erilaisuutta: yksilöitä ja ihmistyyppejä, jollaisia ei muuten olisi välttämättä ikinä tullut vastaan, joko ennakkoluulojen tai yhteiskunnallisen välimatkan takia. Ilman pieniä skismoja ja konflikteja ei liene yhtenäkään vuonna selvitty, mutta teos on aina valmistunut. Työskentelyn tärkeintä antia nuorille onkin epäilemättä kokemus siitä, millaista on aidosti sitoutua ryhmään ja projektiin – ja saada siten yhteinen ääni julkisesti kuuluviin teoksen ja siihen liittyvien näyttämöroolien kautta.
Traditiot ja tekniikat
Ammattitaiteilijoiden johdatuksella kesätyöprojektin osallistujilla on ollut mahdollisuus oppia monipuolisesti taidemaailmasta ja taiteen tekemisestä. Jo kuuden viikon mittainen työskentely tuo hyvin näkyviin sen, kuinka taiteilijan rooli mahdollistaa osallistujille uudenlaisen asennoitumisen omaan elämään ja identiteettiin. Taiteilijan rooli on positio, josta omia kipupisteitäkin voi katsella uudessa valossa ja hyödyntää taiteellisen ilmaisun raaka-aineena. Se myös ohjaa tarkastelemaan selkeämmin ja kriittisemmin omaa itseä hahmona yhteiskunnan näyttämöillä ja toisten ihmisten asenteiden kohteena. Filosofi John Deweyn hengessä taidetta voikin pitää reflektion työvälineenä, jolla tutkitaan ihmisten kokemusmaailmaa ja valaistaan niitä normeja ja arvoja, joihin eri yhteisöjen koheesiot tai konfliktit perustuvat.
Erilaiset taiteelliset traditiot tarjoavat lisäksi hyvin konkreettisia tekniikoita roolien esittämiseen. Kesätyöprojektilaiset ovat oppineet mm. kirjoittamisen ja videokuvauksen menetelmiä sekä tšehovilaista näyttelemisen tekniikkaa. Näyttelemisen tekniikat vahvistavat ja laajentavat yksilön ilmaisun perustaa, kuten eleitä, ilmeitä, liikkeitä, ääntä. Samalla ne lisäävät tietoisuutta omasta kehosta, siihen liittyvistä kulttuurisista merkityksistä, sen mahdollisuuksista ja rajoista – ja rajojen ylittämisestäkin. Ne kehittävät kykyä kuunnella ja lukea toisia, koordinoida omaa ja toisten toimintaa, rakentaa toisten tarjoamien impulssien ja ideoiden varaan sekä toimia yleisön katseen alaisena.
Tällaiset tekniikat toisin sanoen muovaavat ihmistä joustavammaksi roolien esittäjäksi niin kognitiivisesti kuin ruumiillisesti. Eivätkä vaikutukset rajoitu teatteriin. Opetellessaan fiktiivisen roolihahmon esittämistä voi tuskin olla oppimatta jotain perustavaa siitä, mitä ihmisen esittäminen ylipäänsä on. Ja mitä monipuolisemmin ja taidokkaammin itseään oppii esittämään arjenkin rooleissa, sitä enemmän polkuja elämässä todennäköisesti avautuu.
Kohti uusia rooleja
Palautteessaan osallistujat ovat kertoneet mm. oppineensa uusia sosiaalisia taitoja, päässeensä eroon esiintymispeloistaan ja saaneensa uusia näkymiä ja suuntia omaan elämäänsä kesätyöprojektin seurauksena. Taiteellisella työskentelyllä on yhteiskunnassa siis monenlaisia ja monitasoisia seurauksia varsinaisten teosten lisäksi. Taiteilijan taipaleen alkuaskeleet kesätyöprojektissa ovat myös kannustaneet useita menneiden vuosien osallistujia hakeutumaan taidealan koulutukseen. Päätyipä eräs nuorista sivurooliin Aki Kaurismäen tuoreeseen Toivon tuolla puolen -elokuvaankin.
Vaikka tutkimushankkeemme päätavoite on dokumentoida ja analysoida kesätyöprojektia humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen menetelmin, toiveena on myös vaikuttaa esimerkiksi päättäjien ja virkamiesten asenteisiin ja laajentaa käsityksiä taiteellisen työskentelyn ja taiteellisen ammattitaidon arvosta.